Luokanopettajien S2-koulutukseen vaaditaan lisää varmuutta

Opettajankoulutuksessa on vuosien varrella pyritty vastaamaan kasvavaan suomi toisena kielenä -opetuksen tarpeeseen lisäämällä luokanopettajaksi opiskeleville mahdollisuuksia tutustua aiheeseen ja saada käsitys toisen kielen opettamiseen liittyvästä pedagogiikasta sekä monikulttuurisesta kouluympäristöstä. Kuitenkaan kaikissa Suomen luokanopettajakoulutuksissa S2-aihetta käsitteleviä kursseja ei joko tarjota ollenkaan tai tarjotaan ainoastaan aiheesta kiinnostuneille valinnaisina opintoina. Lukuvuonna 2016–2017 Turun yliopiston luokanopettajakoulutuksen kandidaatintutkintoon lisättiin ensimmäistä kertaa pakollisena kahden opintopisteen laajuinen Monikielisen pedagogiikan ja toisen kielen oppimisen kurssi (ks. Turun yliopiston opinto-oppaat 2017–2018). Kurssin aiheita oli aiemmin käsitelty tutkintoon sisällytettävillä valinnaisilla kursseilla.

 

Kiinnostuimme luokanopettajan koulutuksen antamista valmiuksista opettaa S2-oppijoita, sillä aihe on ajankohtainen ja tarve näille valmiuksille kasvaa Suomen koulujen monikulttuuristuessa. (Väestön monikulttuuristumisesta ks. esim. Maahanmuuttovirasto 2017). Tutkimme kasvatustieteen pro gradu -tutkielmassamme luokanopettajaopiskelijoiden koettuja valmiuksia opettaa oppilaita, joille suomi on toinen tai vieras kieli. Tutkimus toteutettiin Turun yliopistossa kyselytutkimuksena kahdella mittauskerralla. Alkumittaus toteutettiin tutkittavien aloittaessa luokanopettajan koulutusohjelman syksyllä 2014. Pitkittäistutkimusta jatkettiin seurantamittauksella keväällä 2017, jolloin tutkittavat olivat viimeistelemässä kandidaatintutkintoaan sekä ensimmäistä kertaa toteutettua monikielisen pedagogiikan kurssia. Kyselyitä vertailemalla tarkasteltiin, miten valmiudet olivat kehittyneet opintojen aikana. Samalla tutkimuksessa kerättiin palautetta uudesta pakollisesta kurssista sekä opiskelijoiden toiveita koulutuksen kehittämisestä niin, että opinnot antaisivat tuleville luokanopettajille riittävästi valmiuksia työskennellä monikielisessä kouluympäristössä. Pohdimme tulosten valossa erityisesti sitä, riittääkö aihetta käsittelevä teoriakurssi pohjaksi S2-oppijoiden erityistarpeiden ymmärtämiseen ja antavatko luennot tarpeeksi valmiuksia toimia monikulttuurisen koulun käytännön tilanteissa.

 

Tuloksissa kiinnostavaa oli etenkin se, että vaikka valmiudet S2-aiheen käsittelyyn tulevassa ammatissa koettiin vielä kandidaatintutkinnon lopussa epävarmoiksi, tutkittavista suurimman osan varmuus omista S2-valmiuksistaan oli selvästi parantunut kyselykertojen välillä. Syyksi mainittiin ensisijaisesti opetusharjoittelut Turun monikulttuurisessa harjoittelukoulussa, mikä puoltaa käytännön kokemuksen merkitystä. Uuden S2-aihetta käsittelevän kurssin lisäämistä pakollisiin opintoihin kiiteltiin, mutta osa tutkittavista kuitenkin kritisoi kurssia liian teoreettisesta lähestymistavasta. Monilla tutkittavista oli tuolloin edessä viimeinen opetusharjoittelu monikulttuurisessa harjoittelukoulussa, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että he olisivat juuri tutkimuksen ajankohtana kaivanneet selkeämpiä ja konkreettisempia malleja monikulttuurisessa oppimisympäristössä toimimiseen.

 

Päätulokseksi tutkimuksessa nousi esiin toive teorian ja käytännön sujuvammasta yhdistämisestä esimerkiksi tiiviimmällä luento- ja seminaarikurssien sekä opetusharjoitteluiden välisellä yhteistyöllä. Teoriakurssien sisällön koettiin jäävän irralliseksi ilman riittävää käytännön työhön sitomista. Opetusmetodien kehitysehdotuksina kyselytutkimuksessa mainittiin vuorovaikutteisten toimintatapojen, kuten vertaisoppimisen sekä yhteistyön laitoksen ulkopuolisten tahojen kanssa, lisääminen. Samankaltaisia kokemuksia ja kehitysehdotuksia toisen kielen pedagogiikan ja kielitietoisen opetuksen opettamiseen opettajankoulutuksessa ovat antaneet myös aiemmat tutkimukset (Bransford & Darling-Hammond 2015; Acquah 2015). Kielinäkökulman lisäksi kyselyymme vastanneet opiskelijat toivoivat enemmän tietoa itselleen vieraista kulttuureista sekä eri kulttuureihin linkittyvistä oppimisstrategioista.

 

Tutkimuksemme taustaksi selvitimme S2-aiheen käsittelyä pääpiirteissään myös Suomen muissa opettajankoulutuslaitoksissa. Turun yliopiston Turun ja Rauman yksiköt ovat tähän asti ainoita, jotka tarjoavat toisen kielen pedagogiikkaa tai monikulttuurista oppimisympäristöä käsittelevän kurssin osana pakollisia opintoja kandidaatintutkinnon aikana. Oppilasaineksen monikielisyys ja sen myötä S2-opetuksen tarve vaihtelee eri kuntien ja koulujen välillä (Yle Uutiset 2015). Kuitenkin kaikista Suomen opettajankoulutuslaitoksista valmistuneilla on muodollisesti yhtäläinen pätevyys työskennellä missä tahansa kunnassa ympäri maata. Näin ollen on mielestämme perusteltua kehittää koulutuksen riittävää yhtenäisyyttä myös kielitietoisuuden ja kulttuurikasvatuksen osalta. Koulutuksen tasa-arvoisuuden kannalta tulisi kaikissa opettajankoulutusohjelmissa tarjota vähintään riittävät perusvalmiudet monikulttuurisessa ja -kielisessä kouluympäristössä työskentelemiseen. Ensin on kuitenkin pystyttävä tutkimustiedon perusteella määrittelemään nykyistä selkeämmin, millaista tietoa ja taitoa riittävä perustaso S2-opettamiseen vaatii, jotta koulutusta voitaisiin alkaa kehittää yhteisillä tavoitteilla.

 

Kielitietoisen opetuksen tarve ei ole ilmiönä uusi eikä väliaikainen. S2-opetuksen tarve on kasvanut nopeasti ja kasvaa edelleen maahanmuuton vilkastuessa. Luokanopettajan näkökulmasta on oleellista ymmärtää kielitietoisen opetuksen ja kulttuurikasvatuksen merkitys oppiainerajat ylittävänä asiana, eikä ainoastaan suomen kielen ja kirjallisuuden opettajien vastuualueena. Kielellisten seikkojen huomioiminen opetuksessa tulisikin nähdä ei vain S2-oppijoiden vaan myös äidinkielisten suomenpuhujien oppimisen tukemisena ja siten koko luokan etuna. (Aalto & Tarnanen 2015.) Voidaan siis todeta, että kielitietoisuuden ja kulttuurikasvatuksen lisäämisellä luokanopettajien opintoihin ollaan koulutuksen kehityksessä otettu askel oikeaan suuntaan. Aiheesta tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimusta sekä opetuksen ja opettajankoulutuksen kehittämiseen suuntautuvia hankkeita, jotta kehittäminen tapahtuisi varmemmin askelin. Selkeämpi koulutuksen suunnittelu ja toteuttaminen voisi vahvistaa myös opettajaopiskelijoiden kokemaa varmuutta omista valmiuksistaan kohdata työelämän vaatimukset. Toivommekin luokanopettajan koulutuksen tarttuvan monikielisen ja -kulttuurisen oppimisen pitkäjänteiseen ja yhtenäiseen kehittämiseen perusopetuksen alalla toimien tahojen yhteisenä haasteena ja mahdollisuutena.

Kuusisto, R. & Rantanen, N. 2017. Luokanopettajaopiskelijoiden suomi toisena kielenä -opettamisen valmiuksien kehittyminen. Turku: Turun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.

Lähteet:

 

Aalto, E. & Tarnanen, M. 2015. Kielitietoinen aineenopetus opettajankoulutuksessa. Teoksessa: J. Kalliokoski, K. Mård-Miettinen & T. Nikula. Kieli koulutuksen resurssina: vieraalla ja toisella kielellä oppimisen ja opetuksen näkökulmia. AFinLa-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 8/2015, 72–90. Viitattu 13.10.2017: http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/view/53773.

 

Acquah, E., Commins, N. & Alisaari, J. 2014. Survey Finnish Prospective Teachers (Finnish version) – Autumn 2014 [tietoaineisto]. Kasvatustieteiden tiedekunta. Turku: Turun yliopisto.

 

Acquah, E. 2015. Responding to changing student demographics in Finland. A study of teachers’ developing cultural competence. Väitöskirja. The Faculty of Education. Turun yliopisto. Turku: Painosalama Oy. Viitattu 3.4.2017: http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/117775/AnnalesB412Acquah.pdf?sequence=2&isAllowed= y.

 

Acquah, E. & Commins, L. 2015. Critical reflection as a key component in promoting pre-service teachers’ awareness of cultural diversity. Reflective Practice. doi: 10.1080/14623943.2015.1095729.

 

Acquah, E., Commins, N. & Alisaari, J. 2015. Finnish Teachers’ Knowledge about Linguistically and Culturally Responsive Teaching. Teoksessa: S. Hammer & K. Viesca (toim.). Multilingual learners: What teachers should, do and will know. An international comparison. Proposal submitted to Routledge Publishing.

 

Bransford, J. & Darling-Hammond, L. 2005. Preparing teachers for a changing world. What teachers should learn and be able to do. E-kirja. San Francisco, CA: Jossey-Bass.

 

Maahanmuuttovirasto. 2017. Maahanmuuttoviraston vuoden 2016 tilastot: päätöksiä tehtiin ennätysmäärä. Lehdistötiedote. Viitattu 29.10.2017: https://migri.fi/artikkeli/-/asset_publisher/maahanmuuttoviraston-vuoden-2016-tilastot-paatoksia-tehtiin-ennatysmaara.

       

Turun yliopiston opinto-oppaat. 2017. Kasvatustieteiden tiedekunta 2016–2018. Viitattu 14.10.2017: https://nettiopsu.utu.fi/opas/index.htm.

Yle Uutiset. 2015. Maahanmuuttajien lapset keskittyvät harvoihin kouluihin – katso koulusi tilanne. Kotimaan uutinen. Viitattu 1.10.2017: https://yle.fi/uutiset/3-8494270.

 

Roosa Kuusisto ja Noora Rantanen

DivEd sukeltaa kieleen ja kulttuuriin

Puhutaanko matematiikkaa? Miten puhutaan fysiikkaa? Osaatko sanoa sen ylliksi? Kuinka monet kulttuurit sinussa ja oppilaissasi kohtaavat?

Kieli- ja kulttuuritietoinen opettaja tietää, että kukaan ei puhu koulua äidinkielenään. Hän tietää, että saavuttaakseen äidinkielisen puhujan tason fysiikassa, on oppijan opiskeltava fysiikan sisältöjen lisäksi fysiikan kieltä. Kieli- ja kulttuuritietoinen opettaja myös tiedostaa oman ja oppilaidensa kulttuurisen moninaisuuden. DivEd-hanke pyrkii vahvistamaan opettajien ja opettajankouluttajien kieli- ja kulttuuritietoisuutta valtakunnallisesti.

DivEd-hanke (Diversity in Education) on aloittanut toimintansa vuoden 2017 elokuussa. DivEd on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kehittämishanke, ja sen tehtävänä on kieli- ja kulttuuritietoisen opettajuuden ja opettajankoulutuksen kehittäminen ja osaamisen edistäminen. DivEdillä on kaksi kohderyhmää: opettajankouluttajat ja kentällä työskentelevät opettajat. Näin hanke pyrkii vahvistamaan sekä jo nyt työelämässä olevien opettajien että myös opettajaopiskelijoiden kieli- ja kulttuuritietoisuutta. DivEdissä kiertävät yhteisökouluttajat kiertävät kouluttamassa alueensa kouluilla ja hankkeen oppiäiti, professori Nancy Commins Coloradon yliopistosta kouluttaa yhteistyökorkeakoulujen opettajankouluttajia.

Hanke on Turun yliopiston koordinoima, ja lisäksi hankkeessa ovat mukana Lapin yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto, Åbo Akademin Vaasan yksikkö, Hämeen Ammattikorkeakoulu ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Kiertäviä kouluttajia on tällä hetkellä kaikissa yhteistyöyliopistoissa, ja koulutuksia on mahdollista saada suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. DivEdin idea kouluille lähetettävästä kouluttajasta heräsi, kun yliopistolla huomattiin, että vain harvalla opettajalla on mahdollisuus lähteä koulun ulkopuolisiin koulutuksiin. Maksuton koulutus esimerkiksi koulun veso-päivässä tavoittaa sen sijaan kaikki koulun opettajat.


Turun DivEd-tiimi Tampereella

Kulttuuritietoisuus ei liity vain etniseen taustaan

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaa opetus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka on muodostunut ja muotoutuu edelleen eri kulttuureiden vuorovaikutuksessa. DivEdissä kulttuurilla tarkoitetaan sekä kulttuurisia käytänteitä että kulttuuri-identiteettiä. Kulttuuriset käytänteet ovat kaikkea sitä, mitä teemme, esimerkiksi syömmekö haarukalla, miten puhumme meitä vanhemmalle henkilölle tai vaihdammeko poskisuudelmia tavatessamme. Myös koululla on omat kulttuuriset käytänteensä. Kulttuurisiin käytänteisiin sosiaalistuminen alkaa jo varhain lapsuudessa. Osallistuminen erilaisiin kulttuurisiin käytänteisiin on valinnaista: voimme valita, syömmekö haarukalla, käymmekö saunassa tai olemmeko kotona ilman kenkiä. Kulttuuri-identiteettimme rakentuu monista eri ulottuvuuksista: etnisen taustan lisäksi identiteettiämme määrittää muun muassa sukupupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, ikä, sosioekonominen tausta, katsomus ja niin edelleen. Näin ollen kulttuuritietoinen opetus koskee jokaisen oppijan opettamista, ei vain maahanmuuttajataustaisia oppijoita.

Kulttuurisesti vastuullinen pedagogiikka perustuu hyvään oppilaan tuntemukseen ja kohtaa oppijat yksilöinä, joka huomioidaan myös opetussuunnitelman perusteissa: ”Oppilaan kiinnostuksen kohteet, arvostukset, työskentelytavat ja tunteet sekä kokemukset ja käsitykset itsestä oppijana ohjaavat oppimisprosessia ja motivaatiota” (POPS 2014). Kulttuurisesti vastuullinen opetus ymmärtää kulttuurista erilaisuutta, perustuu kulttuurisesti vastuulliseen opetussuunnitelmaan ja käyttää kulttuurisesti moninaista oppimateriaalia, luo oppivan yhteisön, joka tukee kaikkien jäseniensä koulumenestystä, on kielitietoista ja ottaa ohjeistuksessa huomioon oppijoiden erilaiset taustat.

Kaikki opettajat ovat kielenopettajia

Kielitietoisuus on yksi Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) keskeisistä linjauksista. ”Kaikki opettajat ovat kielenopettajia”, todetaan opetussuunnitelmassa, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikkien aineenopettajien pitäisi opettaa kielioppia, vaan jokaisen opettajan pitäisi olla tietoinen opettamansa oppiaineen kielestä. DivEdin mukaan kielitietoisuutta onkin tieto kielen rakenteista, tietoisuus opettamiensa oppiaineiden kielestä ja tieto siitä, miten opiskelukieli eroaa arjen kielestä. Lisäksi kielitietoisuuteen kuuluu monikielisyyden tukeminen. Myöskään kielitietoinen opetus ei koske ainoastaan maahanmuuttajataustaisia oppijoita, vaan kielitietoinen opetus hyödyttää kaikkia.

DivEdin yhteisökoulutukset on tarkoitettu kaikille DivEd-yhteistyöyliopistojen alueilla työskenteleville perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opettajille. Koulutuksissa tarjoamme opettajille tietoa kielitietoisuudesta ja käytännön työtapoja kielitietoiseen opetukseen. Samalla kehitämme yhteistyössä opettajien kanssa hyviä käytänteitä edelleen ja koostamme vähitellen materiaalia näistä kieli- ja kulttuuritietoisista työtavoista nettisivuillemme.

DivEd tutkii ja järjestää seminaareja

Kehittämistyön lisäksi DivEd-hanke tutkii. Vapaaehtoiset opettajat voivat ilmoittautua tutkimusyhteistyökumppaneiksi, jolloin heidän on mahdollista saada kieli- ja kulttuuritietoisuuskouluttaja avuksi oppitunneille tai opetuksen suunnitteluun. Vastineeksi hanke saa kerätä tutkimusaineistoa opettajien käytänteistä ja opetuksesta. Tähän mennessä innokkaita tutkimukseen lähtijöitä on jo ilmoittautunut mukava määrä, mutta mukaan mahtuu vieläkin.

DivEd-hanke järjestää myös kieli- ja kulttuuritietoisuuteen liittyviä seminaareja. Viime vuoden marraskuussa kuulimme kansainvälisten tutkijoiden esityksiä kielitietoisuudesta, ja tämän vuoden toukokuussa järjestetty seminaari käsitteli monikielisyyttä yhdistäen opettajat ja alan tutkijat kuulemaan muun muassa Toronton yliopiston Jim Cumminsia ja Edinburghin yliopiston Thomas Bakia.

DivEdin tavoitteena on, että monipuolisten koulutusten sekä kehittämis- ja tutkimustyön avulla kieli- ja kulttuuritietoiset käytänteet tulisivat osaksi kaikkien koulujen toimintakulttuuria hankeen päättyessä. Hankkeen tavoitteena onkin ennen kaikkea koulutuksellisen oikeudenmukaisuuden lisääminen koko Suomessa.

Kiia Kuusento, Jenni Alisaari ja Heli Vigren

Ilmestynyt Suomenopettajat-lehdessä 5/2018.

 

Haluaisitko kutsua kieli- ja kulttuuritietoisuuskouluttajan omaan kouluusi? Ota yhteyttä!