Kielitietoisia käytänteitä opettajille

mitä tarkoittaa kielitietoisuus?

 

DivEdissä näemme, että kielitietoisuuteen kuuluu ainakin kolme osa-aluetta: tieto kielistä ja niiden rakenteesta, tieto oppiaineiden ja koulun kielestä sekä tieto monikielisyydestä ja sen tukemisesta.  Opettajan ei tarvitse hallita koko kielioppisäännöstöä, vaan hänen pitää osata tunnistaa oppijalle hankalia rakenteita tekstistä. Tällaisia hankalia rakenteita ovat esimerkiksi partisiipit: Aivot jakavat lähtevät impulssit juuri tiettyihin lihaksiin. Monen lukijan voi olla vaikea erottaa esimerkkivirkkeestä verbiä jakavat partisiipista lähtevät.

Lisäksi opettajan pitää tuntea opettamiensa oppiaineiden kielten lainalaisuudet. Historian opettajan pitää esimerkiksi tietää, että historian kielessä on paljon ajanilmauksia, menneen ajan muotoja, passiivia sekä syy- ja seuraussuhteiden ilmaisua. Siksi historian opettajan tehtävänä on myös opettaa näitä muotoja. Perusopetussuunnitelman (2014) mukaan jokaisen opettajan pitääkin olla kielellinen malli ja oman oppiaineensa kielen opettaja.

Opettajan pitää myös tiedostaa ero arkikielen ja koulun kielen välillä. Välitunneilla ja kahvipöydässä arkikieli on vallallaan, mutta luokkahuoneissa kieli on usein koulun kieltä, johon kuuluu opiskelukielitaidon kieli, oppiainekohtainen kieli ja koulun toimintaan ja toimintakulttuuriin liittyvä kieli. Kukaan ei puhu äidinkielenään koulun kieltä, ja siksi oppilasta pitää ohjata ja tukea sen käytössä.

Yksi tärkeä kielitietoisen opettajan ominaisuus on koulun monikielisyyden arvostaminen ja oppilaiden äidinkielten näkeminen oppimisen resurssina. Oppimista tapahtuu monella kielellä, eikä siksi ole syytä rajoittaa koulun kieltä vain yhteen kieleen. Kielten näkyminen koulun arjessa lisää myös äidinkielisten suomenpuhujien kielitietoisuutta.

Miten kielitietoisuutta sitten toteutetaan käytännössä?

Tärkeintä on kielitietoinen ajattelutapa opetuksen lähtökohtana – hyvät käytänteet seuraavat perässä. Olemme keränneet sivuillemme hyviä kielitietoisia käytänteitä ja tehtäviä, joita on kerätty alan kirjallisuudesta ja opettajilta. Keräystyö jatkuu yhä, ja oman hyvän käytänteen voi jättää meille edelleen.

Kielitietoisia käytänteitä

 

  • Laita oppitunnin sisällön runko näkyviin taululle.
  • Laita opetuskeskustelun helpottamiseksi kielellisiä keinoja taululle, esimerkiksi siksi, sen takia siitä syystä, aiheuttaa, aiheutua, johtua, olla seurauksena, seurata, valloittaa, hyökätä.
  • Aloita, lopeta ja siirry aiheesta toiseen aina selkeästi (Saario 2009). Monen voi olla vaikea ymmärtää, jos esimerkiksi opetuskeskustelusta siirrytään ohjeiden antamiseen ilman selkeästi sanoitettua siirtymää.
  • Tärkeät asiat esitellään aina vähintään kahdella tavalla, esimerkiksi suullisesti ja kirjoittamalla tai visuaalisesti (Saario 2009). Jos esimerkiksi läksyt tarkistetaan vain suullisesti, voi olla, että moni ei silloin pysy perässä.
  • Esitä asioiden välisiä suhteita visuaalisesti esimerkiksi kuvilla, kaavioilla ja piirroksilla (Saario 2009). Alla kohdassa ”Kuvaajia kielitietoiseen opetukseen” on esimerkkejä kuvaajista, joita voi käyttää opetuksessa.
  • Käytä ennakkojäsennyksiä, eli esimerkiksi sisältökarttoja ja sisällysluetteloita, ennen uuden asian käsittelyä. Ennakkojäsennykset auttavat oppijaa kohdistamaan lukemista tai kuuntelemista, ja ne voivat aktivoida aiempia tietoja. (Saario 2009.)
  • Esitä asioita runsaasti, toista paljon ja kerro toisin sanoin (Saario 2009).
  • Pidä taukoja kysymysten jälkeen, jotta oppilailla olisi tarpeeksi aikaa prosessoida omia kysymyksiä ja vastauksiaan (Saario 2009).
  • Pidä käsitteiden avaamista ja selittämistä opetuksen tapana (Kuukka 2009).
  • Anna oppilaille avainsanaluettelo oppilaille uuden opetusjakson alussa (Kuukka 2009).
  • Laadi yhdessä oppilaiden kanssa esimerkkejä sisältäviä sanastoja tai käytä valmiita sanastoja (Kuukka 2009).
  • Varmista, että tehtävätyypit ovat oppilaille tuttuja: harjoitelkaa esimerkiksi koevastauksien tekemistä yhdessä (Nissilä 2009).
Kielitietoisia tapoja tekstien lukemiseen

 

  • Ennakointi. Mitä oppilas jo tietää käsiteltävästä asiasta ja mitä hän haluaisi tietää siitä?
  • Pää- ja väliotsikoiden tarkastelu. Mitä niistä tulee mieleen?
  • Kuvien tarkastelu. Tulkinta ja asioiden päättely niistä.
  • Tekstien lukeminen edestakaisin: kappaleiden ensimmäiset lauseet, kursivoidut tai lihavoidut käsitteet ja vuosiluvut.
  • Määritteiden tunnistaminen tekstistä. Mistä ja miten avainkäsitteet löytyvät ja missä niiden määritelmät ovat?
  • Kappaleiden lukeminen kerrallaan. Jokaisesta kappaleesta etsitään keskeinen tieto, ja se tiivistetään omin sanoin suullisesti tai kirjallisesti.
  • Silmäily. Anna oppilaille aikaa lukea tekstiä 30 sekuntia, jonka jälkeen he keskustelevat tekstistä. Toista sama. Anna oppilaille vielä yksi lukukerta, jolloin tekstistä ympyröidään pääsanoja ja alleviivataan tärkeitä kohtia.
  • Käsitekartan täydentäminen lukemisen edetessä.
  • Luetun esittäminen kuvallisin keinoin.
  • Käsitteiden määritelmien tutkiminen. Milloin määritelmät ovat kattavia ja milloin puutteellisia? Määritelmiä voi poimia esim. koevastauksista.
  • Koevastausten ja esseiden tutkiminen ja vertailu.

(Tukia, Aalto ja Mustonen 2007.)

lähteet

 

Oppilaan oman äidinkielen hyödyntäminen ja tukeminen

 

  • Tee yhteistyötä oppilaan oman äidinkielen opettajan ja/tai omakielisen opettajan kanssa.
  • Käytä eri oppiaineiden omakielisiä sanastoja.
  • Vertaisoppiminen: ryhmittele samaa äidinkieltä puhuvat oppilaat samaan ryhmään. Tällöin oppilaat voivat keskustella opetettavasta aineesta myös omalla äidinkielellään.
  • Mieti, olisiko oppilaiden mahdollista käyttää kokeissa sanakirjaa tai omaa äidinkieltään. Apuna kokeen tarkistamisessa opettajat ovat käyttäneet avuksi omakielistä opettajaa tai käännösohjelmaa.
  • Koulun kyltit ja esineiden nimet voidaan kääntää usealle kielelle. Myös tervetulotoivotukset voivat olla koulun seinällä usealla eri kielellä.
  • Koulussa voidaan pitää erikielisiä aamunavauksia, tervehtiä useilla äidinkielillä ja laulaa onnittelulauluja usealla äidinkielellä.
  • Koulussa voidaan viettää äidinkielen päivää, kieli- ja kulttuuriviikkoja tai pitää kieleen ja kulttuuriin keskittyvä monialainen oppimiskokonaisuus.
  • Koulussa voidaan pitää kielikerhoja.

(Jenni Alisaari ja Samran Khezri)

TEHTÄVIÄ

 

Kieli- ja kultturitietoinen bingo

Bingoa voi pelata työkavereiden kanssa, kiinnittää opettajanhuoneen jääkaapin oveen tai käyttää itsellä muistilistana kieli- ja kulttuuritietoisista käytänteistä.

Kuvaajia kielitietoiseen opetukseen

 

Aiempien tietojen aktivointi

Uutta aihetta kannattaa lähteä käsittelemään vasta ennakoinnin jälkeen. Tällöin kaikkien oppilaiden on helpompi havaita siirtyminen aiheesta toiseen. (Rapatti, K. & Kuukka, I., 2009. Toim. Yhteistä kieltä luomassa – suomea opetteleva opetusryhmässäni. OPH.)

Frayerin malli

Mallin avulla voidaan opiskella uusia sanoja, ja sitä voidaan käyttää kaikissa oppiaineissa. Oppilaista voi muodostaa myös ”kielietsivien” ryhmiä, jotka lisäävät malliin muutaman, opetuksen sisältöön liittyvän sanan päivittäin. Viikon lopuksi kerätyistä sanoista voidaan pitää kisa. (Cummins J. & Early M. 2015. Big Ideas for Expanding Minds – Teaching English Language Learners Across the Curriculum.)

Venn-diagrammi

Diagrammia voidaan käyttää kahden asian vertailuun. Diagrammin avulla asioiden erot ja yhtäläisyydet saadaan selvästi näkyville. Diagrammista voidaan myös askarrella juliste luokan seinälle.