Matkalla kielellisesti, kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuulliseen pedagogiikkaan
Millaista on kielellisesti, kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuullinen pedagogiikka? Miten opettaja tai kasvattaja voi tukea monikielisyyttä? Miten edistämme kielellisesti, kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuullista pedagogiikkaa jatkossa, kun hankkeet tulevat päätökseensä? Muun muassa näihin kysymyksiin haettiin vastauksia DivEDin, KuKaSin ja Itä-Helsingin uudet Suomen kielet -hankkeen yhteisessä päätösseminaarissa Helsingissä 5.–6.11.2019.
“Koulun kielen opettaminen on tärkeää, mutta se ei yksinään riitä.”
Monikielisen pedagogiikan tutkija Jim Cummins korosti puheessaan oppilaiden ensikielten merkitystä opetuksessa. Koulun kielen opettaminen on tärkeää, mutta se ei yksinään riitä. Koulun kielen lisäksi koulussa pitää tukea oppilaiden ensikielten osaamista, sillä se tukee myös koulun kielen oppimista. Monikielisyyden tukeminen myös vähentää eriarvoisuutta. Cummins painotti, kuinka tärkeää on pitää oppilaita kielellisesti lahjakkaina alusta alkaen:
“If you want students to emerge from schooling after 12+ years as intelligent, imaginative, and linguistically talented, then treat them as intelligent, imaginative, and linguistically talented from the first day they arrive in school.”
Nancy Commins Coloradon yliopistosta puhui kielellisesti ja kulttuurisesti vastuullisen opetuksen käytänteistä. Comminsin mukaan kielellisesti ja kulttuurisesti vastuulliseen luokkaan ei ole yhtä ainoaa mallia, jota joka ikisen opettajan tulisi noudattaa. Sen sijaan kielellisesti ja kulttuurisesti vastuullisen luokan ja koulun voi rakentaa monella eri tavalla.
Saavutuksia ja mietteitä tulevasta
Kaikki kolme hanketta ovat tahoillaan kehittäneet kielellisesti, kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuullista pedagogiikkaa ja tehneet tutkimusta aiheista. Hankkeet ovat kohdanneet haasteita, mutta myös runsaasti onnistumisia. Kommenttipuheenvuorossaan opetusneuvos Armi Mikkola totesikin, että vaikka hankkeita usein parjataan, ovat ne oiva keino nostaa esille asioiden merkityksellisyyttä.
Kielellistä ja kulttuurisesti vastuullista opettajuutta ja opettajankoulutusta edistävä DivED ei ole päässyt kouluttamaan niin paljon kuin tavoitteena oli, mutta palaute koulutuksista on ollut aina häkellyttävän hyvää:
“Kiitos, että annoit palautetta, oli piristävää. Jo läsnäolosi sai minut kuuntelemaan omaa puhettani ja opetustani aivan uudella tavalla. Näin 20 opetusvuoden jälkeen oli hyvin mielenkiintoista ottaa uusi aspekti opetukseen.”
KuKaS-hanke on edistänyt kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuullista pedagogiikkaa opetuksessa ja opettajankoulutuksessa. Hanke on hyödyntänyt tapauskeskustelumenetelmää opettajien ja opettajaopiskelijoiden reflektion pohjana, ja loppukuusta hanke julkaiseekin tapauskeskustelumenetelmästä ohjaajan oppaan. Lisäksi hankkeen aikana kehitetty teoriaa ja käytäntöä sisältävä kurssi saa jatkoa Helsingin yliopistossa.
”Millaisia lähestymisiä katsomukselliseen moninaisuuteen meidän työyhteisössämme on (ja kenties kilpailee keskenään)? Minkälaisia moninaisuuden hallinnan ajattelutapoja on niiden taustalla?”
Itä-Helsingin uudet Suomen kielet -hanke on tehnyt oppilaiden monikielisyyttä ja kielellistä asiantuntijuutta näkyväksi toimintatutkimuksen, yhteisötaiteiteen ja journalismin keinon. Hankkeessa havaittiin kielellisesti vastuullisen pedagogiikan merkityksellisyys ja hyvää tekevä vaikutus:
“Kielellisesti vastuullinen, limittäiskielinen työsentely monikielisessä luokassa ei kasvata vain kielitietoisuutta, vaan parhaimmillaan parantaa ilmapiiriä ja opettaa keskinäistä avunantoa ja vuorovaikutusta.”
Paneelissa pohdittiin sitä, miten jatkaa työtä kielellisesti, kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuullisen pedagogiikan puolesta jatkossa. Päivi Lyhykäinen (OAJ) on huolissaan opettajien täydennyskoulutukseen pääsystä ja opettajien peruskoulutuksesta. Katri Kuukka (OPH) huomautti, kuinka ajamamme asiat ovat toistaiseksi “marginaalihommaa” esimerkiksi digitaaliseen opetukseen verrattuna. Myös Jenni Alisaari (Turun yliopisto) oli huolissaan kielellisesti, kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuullisen pedagogiikan puolesta puhuvien ihmisten jaksamisesta, vaikka monet opettajat, varhaiskasvattajat, rehtorit, opettajankouluttajat ja tutkijat tekevät hienoa työtä tahoillaan.
Anuleena Kimanen (Helsingin yliopisto) kiinnitti huomiota ajatukseen, että jokaisen opettajan tulisi pitää itseään paitsi kielen opettajana myös kulttuurin opettajana, koska muuten kulttuurisia oletuksia pidetään itsestäänselvyyksinä. Heini Lehtonen (Helsingin yliopisto) yhtyy muiden panelistien näkemykseen siitä, että laajan asennemuutoksen saavuttaminen on hidasta, mutta pienetkin teot auttavat. Jo yksi sana jollain muulla kuin koulun kielellä käytävällä tekee tilasta asteen sallivamman. Keskustelun päätteeksi todettiinkin, että pieni muutos voi meistä opettajista tuntua melko pieneltä askeleelta, mutta sama muutos voi merkitä oppilaalle koko elämää. Siksi jaksamme puhua kielellisesti, kulttuurisesti ja katsomuksellisesti vastuullisen pedagogiikan puolesta jatkossakin.
