Vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen opetukseen sekä S2-opetukseen tarvitaan lisää resursseja – aiheista tarvitaan myös lisää täydennyskoulutusta

Koulujen monet kielet ja uskonnot -hanke selvitti vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen sekä S2-opetuksen tilaa

Tammikuussa julkaistiin Helsingin yliopiston tekemä selvitys vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen sekä suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetuksen tilanteesta eri koulutusasteilla. Selvityksessä tutkittiin nykytilannetta ja annettiin vahvoja suosituksia tulevaisuuden toimenpiteille. Tarkastelussa ilmeni muun muassa, että varhaiskasvatukseen tarvitaan lisäresursseja suomi/ruotsi toisena kielenä -opetukseen, sillä paikoin suomi/ruotsi toisena kielenä -opetusresurssi puuttuu kokonaan. Lisäksi kaivataan tietoa siitä, mitä katsomuskasvatus on ja miten sitä tulisi varhaiskasvatuksen arjessa toteuttaa. Perusopetuksessa ongelmana on erityisesti oman äidinkielen opettajien kelpoisuuksien kirjavuus sekä oppituntien järjestäminen koulupäivän päätteeksi ja usein jossain muualla kuin omassa koulurakennuksessa. Suomi toisena kielenä -opetuksen suurimpana ongelmana on, että huoltajat tai oppilas vastustivat oppimäärään osallistumista. Ruotsi toisena kielenä -opetuksen ongelmaksi taas nousivat pienet oppilasmäärät.

Huoli valmistavan opetuksen opettajien kelpoisuusvaatimuksista

Valmistavan opetuksen suhteen huolta aiheuttivat integrointi yleisopetukseen, erityistukea tarvitsevien oppilaiden määrä ja opettajan kelpoisuudet: valmistavan opetuksen opettajan kelpoisuutta ei ole määritelty, ja siksi esimerkiksi rekrytoinnit aiheuttavat hämmennystä. Lisäksi kouluista kerrottiin, että niissä ei ole riittävää osaamista valmistavasta opetuksesta perusopetukseen siirtyvien oppilaiden opetukseen.

S2-didaktiikan opetusta tarjolla jonkin verran – vähemmistökielten didaktiikkaa sitäkin vähemmän

Selvityksen mukaan opettajankoulutuksissa suomi toisena kielenä -didaktiikan opetusta annetaan vakiintuneimmin Helsingin ja Jyväskylän opettajankoulutusyksiköissä. Muualla mahdollisuus perehtyä suomi toisena kielenä -didaktiikkaan on vähäisempi. Ruotsi toisena kielenä -didaktiikasta järjestetään pakollisia kursseja Helsingin yliopiston ruotsinkielisessä opettajankoulutuksessa ja tuntiopetusta Åbo Akademissa. Saamen kielen didaktiikkaa voi opiskella Oulun ja Lapin yliopistoissa. Suomalaisen viittomakielen opetusta saa Jyväskylän yliopistossa ja romanikielen opetusta Helsingin yliopistossa. Ruotsinkielisen viittomakielen tai oppilaan oman äidinkielen didaktiikan opetusta ei ole tarjolla juuri lainkaan.

Varhaiskasvatukseen resursseja toisen kielen oppimiseen, malleja kotikielen tukemiseen ja tietoa katsomuskasvatuksesta

Selvityksessä annettiin suosituksia siitä, miten ilmenneisiin puutteisiin pitäisi reagoida. Ensinnäkin varhaiskasvatuksessa suositeltiin taattavan riittävä resurssi suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetukseen ja monikielisyysasiantuntijuuteen. Lisäksi varhaiskasvatukseen pitäisi kotikielten tukemiseksi kehittää toimivia malleja ja katsomuskasvatuksen tueksi tarjota henkilökunnalle riittävästi tietoa.

Perusopetuksen tulee olla kielitietoista ja tukea monikielisyyttä

Perusopetukseen annettujen suositusten määrä oli runsas: Esimerkiksi jokaisen kunnan tulisi varmistaa, että kunnassa toimii oman äidinkielen opettamiseen ja siitä tehtyihin tutkimuksiin perehtynyt asiantuntija, jonka tehtävänä on kehittää omien äidinkielten opetusta. Lisäksi olisi huolehdittava, että oman äidinkielen opettajilla olisi opettajan kelpoisuus, ja tätä varten olisi myös järjestettävä opettajankoulutusta. Lisäksi on varmistettava, että suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetukseen on riittävästi resursseja ja kelpoisia opettajia. Lisäksi huoltajille on tarjottava asiallista tietoa suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetuksesta. Perusopetuksessa pitäisi lisäksi huolehtia siitä, että kaikki opetus on kielitietoista, ja että koulussa tuetaan monikielisyyttä kaikkia kieliä arvostaen. Katsomusaineiden opettajien tulisi olla kelpoisia, ja näiden oppiaineiden välistä yhteistyötä tulisi edistää.

Valmistavan opettajien kelpoisuus määriteltävä

Valmistavan opetuksen opettajien kelpoisuus on määriteltävä valtakunnallisesti ja tarjottava siihen johtavaa koulutusta. Lisäksi on varmistettava, että pedagogisesti pätevät opettajat huolehtivat oppilaiden kielenoppimisen tukemisesta ja arvioivat, milloin oppilaat voivat siirtyä perusopetukseen. Ryhmämuotoisen valmistavan opetuksen tarjoaminen on säilytettävä, mutta sen aikana on tuettava integroimaan oppilaita riittävästi perusopetukseen. Suosituksessa todetaan ryhmämuotoisen tai inklusiivisen valmistavan opetuksen järjestämisestä seuraavasti: ”Suurissa alkuopetuksen luokissa aivan alkeista lähtevää valmistavaa opetusta ei pysty toteuttamaan täysimääräisesti eivätkä kaikki oppilaat pysty toimimaan heti yleisopetuksen ryhmän mukana. Lisäksi on erityisesti huomioitava, että ylemmillä luokka-asteilla kielenkäyttötarpeet ovat moninaisia eikä niihin ole mahdollista vastata yleisopetuksen ryhmässä, jos oppilas ei jo osaa suomen/ruotsin kielen perusteita. Yleisopetuksen yhteydessä toimiva valmistava opetus on paikallaan silloin, kun oppilaalla on valmiudet vertaistoimintaan suomen/ruotsin kielellä” (s. 15).

Ammatillisen koulutuksen suomen ja ruotsin kielen opetusta kehitettävä, opiskelijoiden omia äidinkieliä tuettava ja ammatillisten aineiden opettajien kielitietoisuutta lisättävä

Ammatillisen koulutuksen osalta suositeltiin kehitettäväksi suomen tai ruotsin kielen opetusta niin, että opiskelijoiden kielitaito kehittyy aidosti ja takaa riittävän kielitaidon ammatissa toimimiseen tai korkeakouluopintoihin hakeutumiseen. Lisäksi on tuettava opiskelijoiden omia äidinkieliä, ammatillisten aineiden opettajien kielitietoisuutta ja laadittava opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen suomen tai ruotsin kielen opetukseen perusteet.

Lukioon kielitietoista opetusta, monikielisyyden tukemista ja LUVAn kehittämistä

Lukioissa tulisi tarjota kielitietoista opetusta ja tehostaa omien äidinkielten opetuksen tarjontaa. Monikielisyyttä pitäisi tukea eri oppiaineiden opetuksen yhteydessä. Lisäksi pitää kehittää lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta (LUVA), taata siihen riittävät resurssit ja määriteltävä LUVA-opettajien pätevyysvaatimukset. Katsomusaineidenkin opetusta tulisi kehittää.

Opettajankoulutusta kehitettävä ja lisättävä

Opettajankoulutuksen kehittämisalueita oli useita: Jokaisessa opettajankoulutusyksikössä pitäisi muun muassa olla vähintään yksi vakinainen suomi tai ruotsi toisena kielenä -didaktiikkaan perehtynyt opettaja, ja suomi tai ruotsi toisena kielenä -didaktiikkaa pitää voida opiskella kaikissa opettajankoulutusyksiköissä ja kaikissa koulutuksissa. Lisäksi on varmistettava, että kaikki eri alojen opettajiksi opiskelevat saavat koulutusta niin suomi tai ruotsi toisena kielenä -didaktiikasta, kielitietoisesta opetuksesta ja monikielisyyden tukemisesta, kuin myös uskonnoista ja katsomuksista ja näiden didaktiikasta.

Kieli- ja katsomuskasvatuksesta täydennyskoulutusta kaikille asteille

Lopuksi raportissa annettiin suosituksia myös täydennyskoulutuksen järjestämiselle. Muun muassa kieli- ja katsomuskasvatuksesta tarvitaan lisää täydennyskoulutusta kaikille asteille, ja erityisesti monikielisyyden tukemiseksi on tarjottava opettajille tietoa ja työkaluja. Näihin tarpeisiin pyritään vastaamaan myös DivEDissä, josta voi tilata ilmaista koulutusta Turun, Tampereen, Vaasan, Oulun ja Rovaniemen lähialueille.

Jenni Alisaari,

DivED-hankkeen johtaja

 

Liisa Tainio & Arto Kallioniemi (toim.) Koulujen monet kielet ja uskonnot. Selvitys vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen sekä suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetuksen tilanteesta eri koulutusasteilla

Koulujen monet kielet ja uskonnot -hankkeen sivut: https://blogs.helsinki.fi/kieletjauskonnot/etusivu/