Viikko DivEd-kouluttajan matkassa

Mitä DivEd-kouluttaja oikein tekee? Minkälaisia ovat kieli- ja kulttuuritietoiset yhteisökoulutukset? Miten kieli- ja kulttuuritietoisuuskouluttajan saa omalle koululle? Nämä asiat selviävät tästä postauksesta, sillä pidin päiväkirjaa viikon töistäni – tervetuloa matkaan!

Maanantai 19.11.

Päivä alkaa tapaamisella Turun yliopiston IT-palvelujen suunnittelijan kanssa. Tarkoituksena on siirtää DivEdin verkkosivut uudelle WordPress-teemalle, jonka ansiosta nettisivujen selkeys, järjestys ja ulkoasu paranisivat. Näin myös opettajien olisi helpompi löytää itselleen sopivia, kieli- ja kulttuuritietoisia materiaaleja. Odotettavissa on, että uudet, uljaat nettisivut saadaan pystyyn joulukuun aikana. Aamupäivällä teen myös Opettajankoulutusfoorumin seminaariin tulevan posterin yhteisten suunnitelmien mukaan ja lähetän sen hankkeen toimijoille hyväksyttäväksi. Kyselen myös sähköpostitse KieKo-hankkeen kuulumisia ja päivitän heille DivEdin kuulumiset.

Iltapäivän pyhitän tulevien koulutusten suunnitteluun. Erityisesti lukion esityksen sisältöön kysyn päivän mittaan vinkkiä DivEd-hankkeen muilta työntekijöiltä. Kopiokone käy myös kuumana, kun tulostelen koulutuksiin tarvittavat materiaalit. Lopulta esitykset ovat koossa ja poistun toimistolta reppu täynnä koulutusmateriaalia.

Tiistai 20.11.

Aamulla silitän pesussa rypistyneen DivEd-paidan uuteen uskoon ja hyppään Poriin menevään bussiin. Bussissa vastailen sähköposteihin, joista tärkein lienee tiimin pikkujoulun suunnitteluun keskittyvä viestiketju. Lisäksi laitan eräälle kiinnostuneelle kuulijalle hankkeemme esittelydiat viimeviikkoisilta Kasvatustieteen päiviltä.

Poriin saavuttuani suuntaan eräälle yläkoululle, jossa pidän opettajille tietoiskun kieli- ja kulttuuritietoisesta opetuksesta. Tietoiskun aikana selviää, mitä on kieli- ja kulttuuritietoisuus, mitä ne tarkoittavat opetuksessa, ja lisäksi opettajat saavat käytännön työkaluja omaan työhönsä. Tilaisuudessa pohdintaa herättää oppikirjojen kielitietoisuus: ovatko oppikirjat tällä hetkellä kielitietoisia, jos niiden kieli on oppilaille liian vaikeaa? Tulemme siihen lopputulokseen, että ollakseen opetussuunnitelman mukainen, oppikirjan tulee olla kielitietoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirjojen täytyisi olla äärimmäisen selkokielisiä, niin että kaikki vaikeat rakenteet ja sanat olisi karsittu tekstistä pois. Oppilaita tulisikin harjoittaa lukemaan akateemista tekstiä, joka sisältää erilaisia kielen rakenteita ja hankalaa sanastoa – tekstien avaamisessa avainasemassa onkin opettaja, oman oppiaineensa kielen asiantuntija. Oppikirjat sen sijaan ovat kielitietoisia, kun ne esimerkiksi tehtävillään, kuvillaan, kuvaajillaan ja selkeällä ulkoasullaan auttavat lukijaa ymmärtämään tekstiä.

Oli erittäin mukavaa vierailla koululla, ja erityisen mukavaa oli, että jo lyhyen esityksen aikana osallistujat heräsivät pohtimaan aihetta. Työpäivän jälkeen lähden hotellille ja heittämään pienen lenkin marraskuisessa Porissa.

Keskiviikko 21.11.

Keskiviikkoaamuna teen vielä viimeiset viilaukset lukion kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen esitykseen. Olen saanut kollegaltani Mikaelalta vinkkiä siitä, mistä CLIL-materiaalista voisin vinkata opettajia, ja lisään linkit esitykseen. Lounaan jälkeen suuntaan erääseen Porin lukioon pitämään koulutusta.

Kieli- ja kulttuuritietoisuudelle on ilmeistä tarvetta myös lukiossa – lukion opetussuunnitelmaankin ne on kirjattu. Lukiossa tekstit alkavat olla jo entistä akateemisempia, joten opettajan täytyy todella kiinnittää huomiota kieleen. Koulutuksessa opettajat kertovat, että moni heille itselleen täysin tuttu sana onkin lukiolaiselle vieras, joten käsitteenmäärittelylle on varattava paljon aikaa opetuksesta. Myös monikielinen opetus puhutti ja mietitytti: onko äidinkielisille suomen puhujille hyötyä siitä, että opetuksessa esillä ovat myös muut kielet, esimerkiksi opiskelijoiden muut äidinkielet? Haittaa siitä ei ainakaan ole, ja hyötynä on ainakin opiskelijoiden kielitietoisuuden kasvu. Lisäksi omalla äidinkielellä työskentelystä on monikielisille opiskelijoille niin suuri hyöty, että oman kielen käyttöön kannattaa kannustaa myös koulussa.

Koulutuksen jälkeen suuntaan Turkuun menevään bussiin. Bussissa ei ole pistorasioita, joten työskentelystä ei tule mitään puhelimen ja tietokoneen akkujen näyttäessä punaista. Töiden tekemisen sijaan annankin aikaa ajatuksille.

Torstai 22.11.

Torstaina vastailen sähköposteihin kotoa käsin, ja saan muun muassa kuulla, että KieKon vesopäivä Turun kaupungin opettajille on mennyt hyvin. Hienoa! Vilkaisen myös, että päivän koulutusta varten kaikki on kunnossa. Lisäksi aloittelen tätä blogipostausta.

Lounaan jälkeen hyppään pyörän selkään ja suuntaan Raisioon eräälle alakoululle. Koulutukseen osallistuu koulun lukemiseen erikoistunut tiimi. Koulutuksessa käydään läpi samoja asioita kuin viikon aikaisemmissakin koulutuksissa, mutta huomio on erityisesti alakoulun sisällöissä, teksteissä ja kulttuurisissa käytänteissä. Koulutuksessa saan vinkin koulun erään opettajan kieli- ja kulttuuritietoisesta käytänteestä. Käytänteen ideana on, että opettaja laittaa tunnin aluksi taululle muutaman käsitteen ja kertoo oppilaille, että tunnin tavoitteena on oppia nämä sanat. Tunnin lopuksi tarkistetaan, ovatko oppilaat ymmärtäneet ja oppineet kyseiset käsitteet. Lisäksi opettaja laittaa jakson keskeisimmät käsitteet tiedoksi myös oppilaan huoltajalle, jolloin käsitteistä voidaan keskustella myös kotona. Käytänne on erittäin tehokas muun muassa sen vuoksi, että käsitteitä käydään läpi, kerrataan, toistetaan, ja lisäksi ne ovat myös esillä taululla koko tunnin ajan. Käsitteistä myös keskustellaan luokassa ja vieläpä kotona – Hienoa, että koulu on osallistunut oppimiseen myös kodit.

Perjantai 23.11.

Perjantaina odottaa taas paluu sorvin ääreen toimistolle. Edessä on paljon rästihommia, kuten sähköposteihin vastaamista, DivEdin posterin ja esittelydian hiontaa, koulutusdiojen lähettämistä kouluihin, joissa vierailin kuluvalla viikolla, palautteiden lukemista, blogipostauksen viimeistelyä ja tulevan viikon suunnittelua. Iltapäivästä saan laittaa vihdoin läppärin kiinni odottamaan uutta viikkoa.

Erityisen positiivisena viikosta jäi mieleen kaikki koulutukset ja se, että koulutus herätti opettajissa kysymyksiä ja uusia ajatuksia. Tärkeintä onkin, että me kouluttajat saamme herätettyä opettajat ajattelemaan opetusta kieli- ja kulttuuritietoisuuden näkökulmasta. Se myös tuli jälleen kerran todettua, että kieli- ja kulttuuritietoista opetusta tarvitaan alakoulusta lukioon, ja siinä työssä me kouluttajat olemme avuksi. Jos haluat kieli- ja kulttuuritietoisen kouluttajan kouluusi, ota yhteyttä alueen kouluttajaan.

Kiitos, kun seurasit matkaani tämän viikon!

Kieli- ja kulttuuritietoisin terveisin

Kiia, DivEdin Turun kouluttaja